Jumalten Aika Songtext

Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään

Aikanaan oli aika kaikesta tyhjä
Vailla tuulta, rantoja piiskattavaksi
Piti maata ja taivasta kämmenellään
Nimetty nimeämätön

Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan
Syntyville kuoleville

Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista
Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään

Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuville

Loi luotu omat luojansa
Itse synnytti syntynsä

Tulten yksin antoi kulkea
Alta maan ja taivaan taa
Kosiskella toinen toistaan

Kunnes sai suuhunsa sanat
Teki kirjoihinsa kirjaimet
Meren suuren saattoi ylittää
Ja tulet valjastaa

Väsymättä etsi tietä
Alkuhärän auraamaa
Saarta aavaan ajamaa
Löytääkseen silmänkääntäjän

Tien kehäksi piirsivät korkeat voimat
Luuli raukka kai sen johonkin päätyvän

Viimeisestä tyyssijasta
Ihmisten ensimmäisten
Nousi laulu vaimeneva
Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuneille


Translation:
The Age of Gods

All that you see in front of you will disappear
A drop of water evaporates back into emptiness
A day is born and in a moment dies

Everything where memory canät reach will disappear
By its turn every year will come to an end
A song arises and soon fades away
Yet the same song is mastered by those who follow

A circle was drawn here by the first of the gods
Who left those bemused wretches to circle it

In time, time was devoid of everything
Without wind, or shores to flagellate
The named nameless one
Held the land and the sea in his palm

When stars received the sky
And land was drawn on the sea
Earth was taken by its living
They built it to a kingdom
For those to be born and to die

A circle was drawn here by the first of the gods
Who left those bemused wretches to circle it

When stars received the sky
And land was drawn on the sea
Earth was taken by its living
They built it to a kingdom
For those to be born and to die
For those to decompose in the black soil

The created now created its own creators
Itself gave birth to its birth

He allowed fires to walk alone
From under the earth and beyond the sky
And to court one another

Until he received words to his mouth
Made letters to his books
Was able to traverse the big sea
And harness the fires

Tirelessly he searched for the road
Ploughed by the primeval ox
THe island driven to the open sea
To find the illusionist

To road was drawn into a circle by high forces
Poor soul, he deemed it might end somewhere

From the final nest
Of the first people
A fading song arose
A song which told everything
For those to be born and to die
For those who decomposed in the black soil