Maailmanloppu Songtext
Songtext powered by LyricFind
aamunkoin myötä metsän viertä pyöräilen,
polku rantaan laskee kaarrellen,
kuin neito sadun oisin, heiniin pitkäkseni käyn ja itsestäni nautin
orvokin pientareelta poimin kuivuneen, eväskoriin lasken
hiuksillain kuuma tuuli leikkii lailla rakastajan jonka hetki sitten jätin
ääntäkään ei metsän takaa kuulu, värjekään ei liiku meri tyyni
rinnassain rauhan tunnen, kaiken leimahtavan näen tuhon alun ilmiliekkiin
kasvoillain tunnen ilmakehän polttavan,
kuolonhuudot kuulen kantavan lahden laitamilta,
polku rantaan laskee kaarrellen,
kuin neito sadun oisin, heiniin pitkäkseni käyn ja itsestäni nautin
orvokin pientareelta poimin kuivuneen, eväskoriin lasken
hiuksillain kuuma tuuli leikkii lailla rakastajan jonka hetki sitten jätin
ääntäkään ei metsän takaa kuulu, värjekään ei liiku meri tyyni
rinnassain rauhan tunnen, kaiken leimahtavan näen tuhon alun ilmiliekkiin
kasvoillain tunnen ilmakehän polttavan,
kuolonhuudot kuulen kantavan lahden laitamilta,
kauhun haistan, pelon veren kielelläni maistan
viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois
kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli
pyörälläin meren viertä poljen kiehuvaa,
kalat kuolleet rantaan huuhtoutuu
kilikelloani soitan kiitokseksi kaiken turhan lakaisusta
voimalan horisontissa nään sortuvan, väen rukouksineen kaatuvan
näen tulimyrskyn taivaanrannan ylle lopulliseen tuhoon innostuvan
retki tää odotettu viimeiseksi jää, hymyn jälkeen jätän hellimmän
orvokkia vielä kerran haistan, kirsikoita koristani maistan
vihdoinkin koitti tuhon aamu kaunehin, lasin sille nostan liekkeihin poljen
ne avosylin luokseen laskee, valo painuu vihdoin mailleen maaten
viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli
-----------
End of the World
With the Aurora I cycle along the forests edge
a curving path leads to the shore
like a damsel from a fairytale, I lay down in the hay and enjoy myself
I pick a dried violet from the bank, I lay down my basket
the hot wind plays with my hair like the lover I just left
there is no sounds behind the forest, the sea is completely still
I feel peace in my chest, I see everything flash in to the
flames of the beginning of the annihilation
on my face I feel the burning atmosphere,
I hear the screams of death carried from the fringes of the bay
I can smell the horror, taste the fear and blood on my tongue
at last the end of the world came, the shell of the earth too generous melt
the firewalls of destruction burn away all that's useless with their kelvins
prayers of the suffering, ash, shrieks
flames bury the begging, the end of the world came at last,
humanity drowned in a stream of lava
on my bicycle, I cycle next to the boiling sea,
dead fish wash in to the shore
I ring the bell as a thank you for sweeping away all that's useless
I see a power plant collapse in the horizon, people fall with their prayers
I see a storm of flames in the skyline get carried away into a final wave of destruction
this long awaited excursion shall be the final, I leave behind a smile most gentle
once more I smell the violet and taste a cherry from my basket
at last the end of the world came, the shell of the earth too generous melt
the firewalls of destruction burn away all that's useless with their kelvins
prayers of the suffering, ash, shrieks
flames bury the begging, the end of the world came at last,
humanity drowned in a stream of lava
viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois
kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli
pyörälläin meren viertä poljen kiehuvaa,
kalat kuolleet rantaan huuhtoutuu
kilikelloani soitan kiitokseksi kaiken turhan lakaisusta
voimalan horisontissa nään sortuvan, väen rukouksineen kaatuvan
näen tulimyrskyn taivaanrannan ylle lopulliseen tuhoon innostuvan
retki tää odotettu viimeiseksi jää, hymyn jälkeen jätän hellimmän
orvokkia vielä kerran haistan, kirsikoita koristani maistan
vihdoinkin koitti tuhon aamu kaunehin, lasin sille nostan liekkeihin poljen
ne avosylin luokseen laskee, valo painuu vihdoin mailleen maaten
viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli
-----------
End of the World
With the Aurora I cycle along the forests edge
a curving path leads to the shore
like a damsel from a fairytale, I lay down in the hay and enjoy myself
I pick a dried violet from the bank, I lay down my basket
the hot wind plays with my hair like the lover I just left
there is no sounds behind the forest, the sea is completely still
I feel peace in my chest, I see everything flash in to the
flames of the beginning of the annihilation
on my face I feel the burning atmosphere,
I hear the screams of death carried from the fringes of the bay
I can smell the horror, taste the fear and blood on my tongue
at last the end of the world came, the shell of the earth too generous melt
the firewalls of destruction burn away all that's useless with their kelvins
prayers of the suffering, ash, shrieks
flames bury the begging, the end of the world came at last,
humanity drowned in a stream of lava
on my bicycle, I cycle next to the boiling sea,
dead fish wash in to the shore
I ring the bell as a thank you for sweeping away all that's useless
I see a power plant collapse in the horizon, people fall with their prayers
I see a storm of flames in the skyline get carried away into a final wave of destruction
this long awaited excursion shall be the final, I leave behind a smile most gentle
once more I smell the violet and taste a cherry from my basket
at last the end of the world came, the shell of the earth too generous melt
the firewalls of destruction burn away all that's useless with their kelvins
prayers of the suffering, ash, shrieks
flames bury the begging, the end of the world came at last,
humanity drowned in a stream of lava
Songtext powered by LyricFind